Ihana syksy!

Tämä syksy on ollut jotenkin erilainen. Aiemmin olen vaan aina surrut kesän loppumista, mutta nyt olen onnessani aamuisin, kun hengitys höyryää ja keuhkot täytyyvät kirpeästä ilmasta.
Oli kyllä niin superlämmin ja hieno kesä, että ehkä viileys on välillä hyväksi!

Pohtinut olen sitäkin, että kuinka paljon on ollut vaikutusta uudelleen tanssin löytämisestä. Miten pystyinkin olemaan kaikki ne vuodet ilman tätä ihanuutta? Miten en tajunnut, että jotain tärkeää puuttuu? Jotain jota rakastan? Jotain, joka vain on minussa.. Sisäänrakennettuna ehkä?